Afrikkalainen sikarutto Suomessa – aitaaminen tukee maatilojen tautisuojausta
Afrikkalainen sikarutto todettiin Suomessa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2026 Kaakkois-Suomesta löytyneissä villisioissa. Ruokavirasto on perustanut alueelle tartunta-, ydin- ja lisärajoitusvyöhykkeitä taudin leviämisen estämiseksi. Tauti ei tartu ihmiseen, mutta se on sioille vakava ja aiheuttaa merkittävän riskin sikataloudelle.
Sikaloiden ja muiden tuotantoalueiden tautisuojaus rakentuu useasta käytännön toimenpiteestä. Hyvin suunniteltu aitaus auttaa hallitsemaan alueelle pääsyä, ohjaamaan liikennettä ja pitämään luonnonvaraiset eläimet erossa eläintiloista, rehuista ja kuivikkeista.
Hyvä tautisuojaus muodostuu useasta osasta
Afrikkalainen sikarutto voi levitä esimerkiksi villisikojen, eläinten, rehujen, kuivikkeiden, ajoneuvojen, työkoneiden, työvälineiden, vaatteiden ja jalkineiden mukana. Myös ruokajäte voi muodostaa riskin.
Aita ei yksin estä tartuntoja, mutta se on tärkeä osa tilan kokonaisvaltaista tautisuojausta. Aitaamisella voidaan rajata tuotantoalue, vähentää asiatonta liikkumista ja erottaa puhdas alue muusta liikenteestä.
Sikatilojen ja tuotantoalueiden aitaaminen
Aitaus suunnitellaan aina kohteen toiminnan, maaston ja viranomaisohjeiden mukaan. Suunnittelussa huomioidaan erityisesti:
- aidan yhtenäinen ja kestävä rakenne
- maaston muodot sekä alitus- ja läpipääsyriskit
- ajo- ja käyntiporttien sijoittelu
- ajoneuvojen, koneiden ja henkilöstön kulkureitit
- rehujen, kuivikkeiden ja jätteiden varastointialueet
- aidan, porttien ja lukituksen säännöllinen tarkastus.
Portit eivät saa jäädä aluesuojauksen heikoimmaksi kohdaksi. Konekäyttöiseen porttiin voidaan liittää esimerkiksi GSM-ohjaus, kulunhallinta ja kohteen tarpeisiin sopivat turvalaitteet.
Aitaaminen suojaa myös rehuja ja viljelysalueita
Luonnonvaraiset villisiat on tärkeää pitää poissa sikaloiden läheisyydestä sekä rehujen ja kuivikkeiden varastointialueilta. Tarvittaessa myös viljelysalueita voidaan aidata villisikojen aiheuttamien satovahinkojen ja likaantumisriskin vähentämiseksi. Ratkaisu valitaan aina paikallisen riskin ja käyttötarkoituksen mukaan.
Villisika vaatii aidalta kestävyyttä
Ruokaviraston mukaan tartuntavyöhykkeen ydinalueelle rakennettavan aidan tulee olla niin vahva, ettei villisika pääse helposti sen yli, ali tai läpi. Käytännössä suunnittelussa on tarkasteltava aitaverkon rakennetta, korkeutta, alareunan toteutusta, perustamista, maaston vaihteluita ja porttien rakennetta.
Yhtä kaikkiin kohteisiin sopivaa aitaa ei ole. Tavallinen alueaita ei automaattisesti täytä viranomaisen villisika-aidalle asettamia vaatimuksia, vaan ratkaisu on mitoitettava kohdekohtaisesti ja toteutettava voimassa olevien määräysten mukaan.
Aluesuojaus suunnittelusta käyttöönottoon
SUOJA-AITA toimittaa maatiloille, tuotantolaitoksille ja varastoalueille aita- ja porttiratkaisut tuotteina tai asennettuna. Kokonaisuus voi sisältää kohteen kartoituksen, aitojen ja porttien mitoituksen, perustukset, asennuksen, porttiautomatiikan, kulunhallinnan sekä käyttöönoton.
Tautitilanne ja viranomaisohjeet voivat muuttua nopeasti. Ajantasaiset määräykset ja suositukset tulee aina tarkistaa Ruokavirastolta ja alueen toimivaltaiselta viranomaiselta.
